Antti Rantakokko

Perussuomalainen Kuopiosta.

Pohjoismainen identiteetti ja suomi

Kuopion yliopistossa pidettiin tänään ruotsin opiskelijoille pakollinen Ruotsi-seminaari. Paikalla oli Hanasaaren ruotsalaiskulttuurikeskuksesta pari skoonelaista. He esittelivät meille Ruotsin tasa-arvoa, monikulttuurisuutta ja iänikuista vertailua suomalaisten hiljaisuudesta ja ruotsalaisten puheliaisuudesta. Seminaarin loppuvaiheessa salissa kiersi nippu Svenskanu-esitteitä. Kyseessä oli siis puhdas indoktrinaatioistunto, jossa ei ollut sijaa keskustelulle. Ruotsin taitoamme tarvittiin siis lähinnä informaation omaksumiseen, ei aktiiviseen käyttöön.

Pohjoismaisuudestakin tuli puhetta. Esille tuli termi, joka muistaakseni oli “skandigration” tai jotain sinne päin. Mielenkiintoista onkin, että pohjoismaisuus on suomalaiselle sama kuin ruotsalaisuus. Ruotsia tarvitaan pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Koskaan ei muisteta, tiedetä tai mainita sitä, että suomea on puhuttu aina Pohjoismaissa. Suomi ei todellakaan ole mikään 1950-luvulta eteenpäin peräisin oleva maahanmuuttajakieli. Vuonna 1809 tapahtunut Suomen eroaminen Ruotsista jätti Pohjois-Ruotsiin suomenkielisen väestön. Nämä ihmiset eivät ole maahanmuuttajia. Tänä päivänä alueella puhuttua suomen pohjoismurretta kutsutaan meänkieleksi tai tornionlaaksonsuomeksi. Tämä kieli on sanaston ruotsalaistumisesta huolimatta suomea eikä sen vaikeammin ymmärrettävää kuin mikään muukaan suomen murre.

Keski-Ruotsissa ja Keski-Norjassa asui 1580-luvulta alkaen niin sanottuja metsäsuomalaisia (skogsfinnar). Usein väitetään, että nämä henkilöt olivat savolaisia maahanmuuttajia. Maahanmuuttajista puhuminen on virheellistä, koska nykyinen Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Kyseessä oli siis maansisäinen muuttoliike, aivan samoin, kuin jos nykyään Pohjanmaan ruotsalainen muuttaisi jostain kumman syystä Kuopioon. Lisäksi valtioiden väliset rajat eivät olleet yhtä tarkkoja kuin nykyään, joten suomalaisia asui myös Norjan puolella. Suomi on siis Norjassakin vanha kieli. Lisäksi Pohjois-Norjaan muutti 1700-luvulta alkaen väestöä Pohjois-Suomesta. Tätä väestöä kutsutaan nykyään kveeneiksi.

Huomattava on myös suomalaisten rooli Pohjoismaitten ja etenkin Ruotsin historiassa. Olemme joutuneet sotimaan Ruotsin sodissa. Kun Suomi taisteli olemassaolostaan Neuvostoliittoa vastaan, suojasimme samalla Ruotsia. Me olemme olleet kautta historian erittäin hyödyllinen puskurikansa ruotsalaisille.

Edellä olevan perusteella lienee selvää, että suomalaisuus on osa pohjoismaisuutta. Norjan ja etenkin Ruotsin alueella on käytännössä aina puhuttu suomea ja suomi on ollut osa alueellista kulttuuria aivan samoin kuin ruotsi itsenäisessä Suomessa. Tosiasia on vain se, että suomea ei ole koskaan arvostettu samalla lailla kuin ruotsia Suomessa.

Historiasta tiedämme, että varsinkin ruotsalaiset niin Suomessa kuin Ruotsissa ovat suhtautuneet halveksivasti suomalaisuuteen. Metsäsuomalaisia vainottiin ja Pohjois-Ruotsissa kiellettiin rangaistuksin suomen puhuminen kouluissa vuoteen 1957 asti. Suomenruotsalaiset puolestaan perustivat identiteettinsä hyvin vahvasti ajatukselle erirotuisuudesta viime vuosisadan taitteessa. Norjassa nykyään kveeneiksi kutsuttuihin suomalaisiin kohdistettiin vahvoja norjalaistamistoimia, muun muassa nimet piti norjalaistaa.

Me suomalaiset olemme kieltämättä maan hiljaisia. Meillä ei ole kuitenkaan mitään syytä hävetä itseämme, ja yksi asia, mistä meidän kannattaa ottaa oppia suomenruotsalaisista on oman etnisen identiteetin esilläpito. Meidän ei tarvitse hyväksyä väitettä, että ruotsin kieli kuuluu suomalaisuuteen. Ruotsin kieli voi toki kuulua yksittäisen suomenmaalaisen identiteettiin, mutta suomalaisuuteen se ei kuulu. Meillä on historialliset perusteet vaatia suomen kielelle asemaa pohjoismaisessa käytössä, eikä meidän tarvitse hyväksyä ajatusta, että muilla on oikeus helppoon kommunikaatioon omalla kielellään, mutta meidän täytyy nähdä ylimääräistä vaivaa käyttäessämme itsellemme vierasta kieltä ruotsia.

Mikäli suomen kielelle ei ole sijaa pohjoismaisessa yhteistyössä, on meidän mielestäni syytä miettiä, kannattaisiko Ruotsin sijaan avata uusia ovia. Ainakaan minulle ei kelpaa vanhan mallinen pohjoismaisuus ilman suomea.

2009-11-03 - Kirjoittaja: anttirantakokko | Ruotsin kieli, Suomi | , , , , , | 1 kommentti

1 kommentti »

  1. Asian ytimeen. Olemme todellakin olleet turhan kärkkäitä vähättelemään ja sivuuttamaan omaa kulttuurillista perimäämme toisten, kenties omanarvontuntoisempien kulttuurien liehittelemiseksi.

    Jo riittää, minä sanon!

    Kommentti�Kommentit kirjoittanut Markus | 2009-11-04


Jätä kommentti