Kielitaito on hyvä asia

Helsingin Sanomissa, ja muissakin julkaisuissa on kirjoiteltu viime aikoina suomalaisten kielitaidon kaventumisesta. HS:n yleisönosastokirjoituksissa taisi olla pari viikkoa sitten kirjoitus ranskan osaamattomuudesta. Näinhän se on. Tässä maassa osataan kohtuullisen hyvin englantia ja jotenkin ruotsia. Muiden kielten kanssa on sitten niin ja näin. Ehkä yleisin tapa opiskella kieliä on sellainen, että opiskellaan pitkä englanti, keskipitkä ruotsi ja ehkä lisäksi vielä ranska tai saksa. Se, että täällä opiskellaan peräti kahta vierasta kieltä pakollisena (ruotsi on suomalaiselle vieras), lienee poikkeuksellista Eurostoliiton alueella.

Nyt onkin hyvä kysyä, mitä järkeä on pakkoruotsissa? Perusteet pakkoruotsille on kumottu aikoja sitten vaikka kuinka monessa blogissa, joten en käy niitä tässä toistamaan. Kaikki etniset suomalaiset joutuvat opettelemaan ruotsin, mutta vain vajaa 4% etnisistä ruotsalaisista opiskelee suomea. Ruotsin kieli unohtuu, koska sille ei ole suomalaisessa Suomessa muuta tarvetta kuin puhtaasti byrokraattiset kielitaitovaatimukset.

Tohmajärven kunta olisi halunnut opettaa venäjää ruotsin sijaan mutta kokoomuslainen opetusministeri Sari Sarkomaa torppasi hankkeen. Niinpä tohmajärveläiset opettelevat peruskoulussa ja lukiossa ruotsia kuusi vuotta ja sitten unohtavat sen. Onko tällainen resurssien tuhlaus järkevää? Eikö samoilla resursseilla kannata opettaa tarpeellista kieltä?

Yksi kunnallisvaaliteemoistani on seurata Tohmajärveä. Kuopiossa vierailee nykyäänkin paljon venäläisiä. Otetaan turisteilta hyvällä palvelulla rahat pois. Siksi kannatan seuraavaa: Kaksi pakollista kieltä, mutta kielet saa valita. Pakkoruotsi pois ja vapaaehtoinen venäjä tilalle.