Pohjoismainen identiteetti ja suomi

Kuopion yliopistossa pidettiin tänään ruotsin opiskelijoille pakollinen Ruotsi-seminaari. Paikalla oli Hanasaaren ruotsalaiskulttuurikeskuksesta pari skoonelaista. He esittelivät meille Ruotsin tasa-arvoa, monikulttuurisuutta ja iänikuista vertailua suomalaisten hiljaisuudesta ja ruotsalaisten puheliaisuudesta. Seminaarin loppuvaiheessa salissa kiersi nippu Svenskanu-esitteitä. Kyseessä oli siis puhdas indoktrinaatioistunto, jossa ei ollut sijaa keskustelulle. Ruotsin taitoamme tarvittiin siis lähinnä informaation omaksumiseen, ei aktiiviseen käyttöön.

Pohjoismaisuudestakin tuli puhetta. Esille tuli termi, joka muistaakseni oli “skandigration” tai jotain sinne päin. Mielenkiintoista onkin, että pohjoismaisuus on suomalaiselle sama kuin ruotsalaisuus. Ruotsia tarvitaan pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Koskaan ei muisteta, tiedetä tai mainita sitä, että suomea on puhuttu aina Pohjoismaissa. Suomi ei todellakaan ole mikään 1950-luvulta eteenpäin peräisin oleva maahanmuuttajakieli. Vuonna 1809 tapahtunut Suomen eroaminen Ruotsista jätti Pohjois-Ruotsiin suomenkielisen väestön. Nämä ihmiset eivät ole maahanmuuttajia. Tänä päivänä alueella puhuttua suomen pohjoismurretta kutsutaan meänkieleksi tai tornionlaaksonsuomeksi. Tämä kieli on sanaston ruotsalaistumisesta huolimatta suomea eikä sen vaikeammin ymmärrettävää kuin mikään muukaan suomen murre.

Keski-Ruotsissa ja Keski-Norjassa asui 1580-luvulta alkaen niin sanottuja metsäsuomalaisia (skogsfinnar). Usein väitetään, että nämä henkilöt olivat savolaisia maahanmuuttajia. Maahanmuuttajista puhuminen on virheellistä, koska nykyinen Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Kyseessä oli siis maansisäinen muuttoliike, aivan samoin, kuin jos nykyään Pohjanmaan ruotsalainen muuttaisi jostain kumman syystä Kuopioon. Lisäksi valtioiden väliset rajat eivät olleet yhtä tarkkoja kuin nykyään, joten suomalaisia asui myös Norjan puolella. Suomi on siis Norjassakin vanha kieli. Lisäksi Pohjois-Norjaan muutti 1700-luvulta alkaen väestöä Pohjois-Suomesta. Tätä väestöä kutsutaan nykyään kveeneiksi.

Huomattava on myös suomalaisten rooli Pohjoismaitten ja etenkin Ruotsin historiassa. Olemme joutuneet sotimaan Ruotsin sodissa. Kun Suomi taisteli olemassaolostaan Neuvostoliittoa vastaan, suojasimme samalla Ruotsia. Me olemme olleet kautta historian erittäin hyödyllinen puskurikansa ruotsalaisille.

Edellä olevan perusteella lienee selvää, että suomalaisuus on osa pohjoismaisuutta. Norjan ja etenkin Ruotsin alueella on käytännössä aina puhuttu suomea ja suomi on ollut osa alueellista kulttuuria aivan samoin kuin ruotsi itsenäisessä Suomessa. Tosiasia on vain se, että suomea ei ole koskaan arvostettu samalla lailla kuin ruotsia Suomessa.

Historiasta tiedämme, että varsinkin ruotsalaiset niin Suomessa kuin Ruotsissa ovat suhtautuneet halveksivasti suomalaisuuteen. Metsäsuomalaisia vainottiin ja Pohjois-Ruotsissa kiellettiin rangaistuksin suomen puhuminen kouluissa vuoteen 1957 asti. Suomenruotsalaiset puolestaan perustivat identiteettinsä hyvin vahvasti ajatukselle erirotuisuudesta viime vuosisadan taitteessa. Norjassa nykyään kveeneiksi kutsuttuihin suomalaisiin kohdistettiin vahvoja norjalaistamistoimia, muun muassa nimet piti norjalaistaa.

Me suomalaiset olemme kieltämättä maan hiljaisia. Meillä ei ole kuitenkaan mitään syytä hävetä itseämme, ja yksi asia, mistä meidän kannattaa ottaa oppia suomenruotsalaisista on oman etnisen identiteetin esilläpito. Meidän ei tarvitse hyväksyä väitettä, että ruotsin kieli kuuluu suomalaisuuteen. Ruotsin kieli voi toki kuulua yksittäisen suomenmaalaisen identiteettiin, mutta suomalaisuuteen se ei kuulu. Meillä on historialliset perusteet vaatia suomen kielelle asemaa pohjoismaisessa käytössä, eikä meidän tarvitse hyväksyä ajatusta, että muilla on oikeus helppoon kommunikaatioon omalla kielellään, mutta meidän täytyy nähdä ylimääräistä vaivaa käyttäessämme itsellemme vierasta kieltä ruotsia.

Mikäli suomen kielelle ei ole sijaa pohjoismaisessa yhteistyössä, on meidän mielestäni syytä miettiä, kannattaisiko Ruotsin sijaan avata uusia ovia. Ainakaan minulle ei kelpaa vanhan mallinen pohjoismaisuus ilman suomea.

Vasamötet, språkpolitiska seminariet och eftervågor

Perussuomalaiset nuoret rf. hade sitt höstmöte i Vasa 10. oktober. Efter höstmötet hade vi språkpolitiskt seminarium. I seminariet fanns fyra föreläsare:

Antti Valpas (kareliska språket)

Heikki Tala (finska språket)

Timo Hellman (europeiska språkpolitik)

Och  jag   (svenska språket)

Antti Valpas berättade om det kareliska språkets historia, utveckling,  nuvarande situation och språkpolitik om kareliska språk i Finland och Ryssland. Finland erkänner inte kareliska språk som minoritetspråk därför att KOTUS erkänner bara språk, som är i standard ISO-639-1, medan kareliskan är i ISO- 639-2.

Heikki Tala talade om finskans ställning i Stor-Sverige, i Storfurstendomen Finland och i självständigt Finland. Han berättade oss om det nya språklag, där finlandssvenskar hade mycket stor överrepresentation.

Timo Hellman från Åbo talade om europeiska språkpolitik.  Det finns olika program i Europa. Ett av Europas språkpolikens syfte är att man kunde tala två främmande språk. Han tog fram också ett par land från Europa.

Min presentation behandlade svenska språket, men också lite om finska språket i Norden. Jag talade om svenskhet, finskhet, finländskhet, svenskspråkighet och finskspråkighet. Min synvikel är från person, som kommer från Finskfinland. Finnar är 20 % minoritet i Norden, men den syns ingenstans.

Jag intervjuades på tv-nytt 10.10. Intervjuen tog ca. 10 minuter, och kanske 20 sekunder visades i tv. Redaktören Anna Norrgrann frågade mig om min presentation, och vad menar jag med “Ofinländska bättrefolkpartiet”. Hon frågade bland annat  om tvåspråkighet och hur svenskspråkig betjäning skulle ordnas.

Tyvärr jag gjorde ett fel  när jag i går kommenterade artikeln “Sannfinländare diskuterade svenskan” där man påstod att jag skrev “Det ofinländska partiet för bättre folk” . Den rätta formen är i mitt inlägg  ”Perussuomalaisten vastavoimat”  som är “Ofinländska bättrefolkpartiet”. När jag kommenterade, skrev jag “Ofinländska folkpartiet”. Förlåt felet. Min komment har raderats, därför att det går inte att kommentera redaktionella saker, förklarade Norrgrann.

Seminariet var öppet för alla, men tyvärr fanns det inte media i själva språkseminariet. Bildmaterialet i nyhet är från höstmöte. Jag måste säga, att artikeln ger hårdare bild än saken är i verklighet.  Nu var Anna Norrgrann inte noggrann med sin nyhetsklipp. Det fanns ingen siegheilatmosfären varken i höstmöte eller i seminariet.

Jag läste finlandssvenska reaktionen om vårt resolution. Vilken mängd finskhat och bättrefolkattityd det finns bland finlandssvenskar!  Till exempel i Vasabladet  skribenter i diskussionsforum tänker att vi finnar skulle gå tillbaka till Volga, vi är avundsjuka, vi har svaga sprit gener, komplex och oförskämda beteende osv.  Att kritisera nuvarande språkpolitik betyder inte att man gassar ihjäl finlandssvenskarna. Finlandssvenskar tänker också att finnar och övriga har ingen roll i Finlands utveckling. Man glömmer, att det  var vi finnar, som gav nationalspråkstatus för svenskan och genom det samma möjligheter som finnar har.  Det verkar också att inte heller alla finlandssvenskar har läst historia i skolan. Det är inte finnarnas fel om finlandssvenskar själva har skitit sina jämställda möjligheter i det självständiga och tvåspråkiga Finland.

Svensk ungdom skrev som motreaktion att finskan är inget världspråk. Inte heller är svenskan. Finlands tvåspråkighet har ingenting att göra med innovation eller enskilda personers språkfärdigheter som SU påstår. När slutar svenskafolkpartisterna tänka, att svenskan har någon övernaturlig verkan i kultivering? Vi lever på 2000-talet, där det går inte tänka, att egen kultur har någon kultiverande effekt för andra. SU:s komment om rasism är löjlig, när man tittar SFP:s historia med A.O Freudenthal som partiets fader. Svenska folkpartiet är Svenska,inte Svenskspråkiga folkpartiet.

PerusS Nuoret: Suomesta tehtävä virallisesti yksikielinen

Perussuomalaiset Nuoret katsovat Suomen nykyisen kielipolitiikan epäonnistuneeksi, koska kielilainsäädäntö ei vastaa todellista tahtotilaa maassamme. Ruotsin kieleen käytetään suhteettomasti veronmaksajien varoja, kun otetaan huomioon miten pienellä alueella ruotsia maassamme puhutaan.

Muun muassa tulevan pakollisen YLE-maksun määrä on suoraan verrannollinen ruotsinkieliseen palvelutarjontaan. Virallinen kaksikielisyys tarkoittaa sitä, että koko maassa pitää olla valmiudet toimia ruotsiksi huolimatta siitä, että suurimmassa osassa Suomea todellista tarvetta ruotsin kielen osaamiselle ei ole. Suomesta olisikin tehtävä virallisesti yksikielinen maa, jossa ruotsilla on vähemmistökielen asema saamen, romanin ja viittomakielen tapaan.

Maahanmuuttajien integraationkin kannalta olisi järkevämpää, jos Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli, suomi. Ruotsin kielen asemalla on myös ulkopoliittinen ulottuvuus: Tehdäänkö venäjästäkin tulevaisuudessa Suomen virallinen kieli, kun venäjänkielisten määrä saavuttaa ruotsinkielisten määrän Suomessa?

Perussuomalaiset Nuoret julistautuvat suomen kielen edunvalvojiksi. Aatteemme on poliittisella kentällä ainoa suomen kielen ja suomalaisuuden puolustaja. Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa suomen kieli voi menestyä. Ruotsin kieltä voi puhua myös muualla kuin Suomessa.

Katsomme, että suurin osa suomalaisista on kanssamme samaa mieltä Suomen kielipolitiikan muutostarpeista. Perussuomalaiset Nuoret käsittelivät kielipoliittisia kysymyksiä syyskokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa Vaasassa 10.-11.10. Pääpuhujana tilaisuudessa oli Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala.

Lisätietoja:

puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala

puh. 0400 917 353

hallituksen jäsen Antti Rantakokko

puh. 050 308 8499

Kännissä töihin? Jo vain!

Helsingin Sanomissa kerrottiin 9.9., että kännissä päivystänyttä poliisipäällikköä vastaan ei nosteta syytettä. Teko on kuulemma vähäinen, kun poliisipäällikkö oli luullut vuoronsa alkavan klo 16.15 ja puolenpäivän maissa veressä oli alkoholia 1,7 promillea. Vuoro olikin alkanut jonkin työnjohdollisen kikkailun vuoksi jo klo 8.00.

Farmasiaa opiskelevana neitipetterinä olen minäkin oppinut jotakin alkoholin vaikutuksesta elimistössä, ihan myös akateemistieteellisessä mielessä. Alkoholin poistuminen elimistöstä noudattaa nollannen kertaluvun kinetiikkaa. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että alkoholi poistuu elimistöstä vakionopeudella riippumatta siitä, paljonko alkoholia on nautittu. Käyttämämme Farmakologia ja toksikologia -niminen kirja ilmoittaa alkoholin poistumisnopeudeksi 7 g tunnissa. Kyseinen poliisipäällikkö on ollut varsin jurrissa edellisenä iltana, kun seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan päällä oli 1,7 promillen känni. Kukaan ihminen on tuskin niin nopea metaboloija, että saa verensä alkoholipitoisuuden tippumaan 1,7:stä nollaan vajaassa viidessä tunnissa. Näin ollen apulaispoliisipäällikön luulopuheet vuoronsa alkamisesta voi jättää omaan arvoonsa, koska kyseinen komisarjus olisi joka tapauksessa ollut kekkulitilassa silloinkin, jos vuoro olisi alkanut klo 16.15.

Syyttäjä oli sitä mieltä, että laillisuusperiaatteen  mukaan syyttäminen olisi ollut vaikeaa. Ymmärtääkseni virkatoimia on lainkin mukaan toimitettava selvin päin, joten missä se vaikeus on? Jos kyseiselle poliisille olisi tullut tehtävään lähtö ja hän olisi siirtynyt paikalle autolla, olisi hän ollut kirkkaasti kännissä ajaessaan autoa. Näin ollen en ymmärrä, millä perusteella syytettä ei nostettu. Kyllä johtotason poliisin pitää ammatillisenkin kokemuksensa perusteella tietää, että alkoholia voi olla veressä paljonkin, vaikka henkilö ei törpöttelyä seuraavana päivänä kokisikaan olevansa päissään. Näitä vesiselviä rattijuoppojahan pakkaa jäämään kiinni aina juhlakausia seuraavina päivinä.

Minun mielestäni tässä on kyse ainoastaan valikoivasta laintulkinnasta. Ei haluta hirvikaverille ikävyyksiä. Julkista valtaa käyttävä lainvalvoja oli töissä päissään ja sillä sipuli. Kuitenkaan asiasta ei seuraa mitään. Toki mieleeni nousee kysymys, onko meillä maassamme enemmänkin kännissä työskenteleviä poliiseja. Kun lukee Eduskunnan oikeusasiamiehen sivuja, mieleen tulee onko kantelunalaiseen toimintaan ollut vaikuttamassa poliisimiehen fysiologinen tila.

Kyse on myöskin oikeustajusta. Ollessani junasiivoojana Helsingissä 2003 meillä oli nollatoleranssi, kuten aivan oikein onkin, kun kyseessä on kohtuullisen riskialtis ympäristö. Sama on muissakin toimeenkuvissa. Siksi onkin kohtuullista, että lainvalvoja noudattaa itsekin lakia.

Feministikin ottaisi mieluummin Audin

Otanpa kantaa tähän Audi-miehen sanomisista syntyneeseen kohuun. Itse artikkeliin tai sen sisältöön saati mahdolliseen sovinistisuuteen en ota suoranaisesti kantaa, koska en ole saanut kyseista Anna-lehden numeroa käsiini. Käsittelen tässä sitä, miksi Audi-Kiesin sanomisista syntyi niin paha tilanne, että hänen piti erota.

1. Mahdollisesti Kiesi halusi vähän leikitellä stereotypioilla, eli juuri niillä stereotypioilla, joita Audia käyttäviin miehiin liitetään. Kyllähän naisetkin ovat esineellistäneet ja vähätelleet miehiä maailman sivu, kuten nyt viimeksi miss Suomi teki Iltasanomissa. Kiesin huumoria ei vaan ymmärretty tai haluttu ymmärtää. Audi katsoi ilmeisesti Kiesin olevan huonoa pr:ää ja antoi potkut.

2. Kyseessä on persekärpäspatriarkaatin pettymys.  Tähän ryhmään kuuluvaa naista ei kiinnosta lukea vaikkapa 37-vuotiaasta Pertsasta, joka sai kenkää Kemijärven sellutehtaalta ja joka elelee nyt työkkäreillä. Mieluummin sitä lukee miehestä, jonka siivellä voisi itsekin kuvitella pääsevänsä makeaan elämään. Nyt kun tällainen mies, joka siis tienaa tonneja kuussa, on arvostetussa ammatissa arvostetulla koulutusnimikkeellä ja joka ajaa laadukkaalla autolla, esittää omia naisihanteitaan, onkin seurauksena närkästys. Toisaalta tuskinpa esimerkiksi miss Suomikaan antaisi mitään merkitystä Kemijärven Pertsan sisäiselle komeudelle.  Kyllähän miehessä pitää olla statusta. Annan lukijakuntaan kuluva persekärpäspatriarkaatti loukkaantui tajuttuaan,  että menestyvä dippainssi ei välttämättä kelpuuta naisekseen heitä. Tämä pettymys sitten kanavoitui feministiseen närkästymiseen.

Mielenkiintoista on toki se, että miehen sanomisiin suhtaudutaan paljon vakavammin kuin naisen sanomisiin. Miss Suomi, Lenita Airisto ym. voivat sanoa seuraamuksitta mitä vain. Tähän epätasa-arvoon feministit eivät tietenkään kiinnitä huomiota, vaikka kannattaisi. Sillä onhan selvää, että jos naiselta ei voi odottaa samaa vastuuta, niin ei naiselle uskalleta antaa myöskään valtaa.  Tämä on hyvä muistaa valitettaessa esimerkiksi naisjohtajien vähyydestä.

Nyt onkin hyvä verrata Essi Pöystiä yms. ja Esko Kiesiä. Pöystin misseys loppuu ensi vuonna. Mitä sen jälkeen? Ilmeisesti naamaa nähdään tulevaisuudessa ja miehiin liittyviä kommentteja myös, mutta riittääkö se Audin maajohtajan tasoiseen lopputulokseen? Audilla oli ilmeisesti varaa antaa sinällään hyvälle johtajalle potkut. Ei kai siinä mitään. Varmaa on kuitenkin se, että Kiesi tuskin enää antaa vastaavia lausuntoja. Siksipä ilmeisesti substanssiosaamiseltaan hyvää Kiesiä voikin odottaa uusi ja jopa Audia loistavampi tilaisuus tulevaisuudessa. Miten tähän lopputuloksien eroon feministit reagoivat, jää nähtäväksi.

Es lebe die Meinungsfreiheit!

Huomenna on se päivä, jolloin Jussi Halla-aho mitä todennäköisimmin tullaan tuomitsemaan. Syyttäjä on vaatinut vankeustuomiota tai tuntuvaa sakkorangaistusta. Syytteen perustana on tämä kirjoitus.

Tuomio on mielestäni ainakin 95 %:n varma, koska muuten syyttäjä menettäisi kasvonsa. Halla-ahoa on jahdattu kunnallisvaalivoitosta asti, eikä hän nauti samoista oikeuksista kuin muut kansalaiset. Halla-aho on valittanut asiattomasta kirjoittelusta Julkisen sanan neuvostoon ja tehnyt rikosilmoituksen törkeästä kunnianloukkauksesta. Kumpikaan tapaus ei johtanut mihinkään. Julkisen sanan neuvosto ei ottanut kantelua käsittelyyn ja syyttäjä puolestaan keskeytti YLEä koskevan kunnianloukkausjutun tutkinnan, koska syyttäjän mukaan näyttöä rikoksesta ei ole, vaikka tutkinta vietäisiin loppuun.

Länsimaisessa oikeusprosessissa epäillyn henkilön epäillään tehneen jonkin rikollisen teon. Epäilylle on oltava näyttöä, jonka poliisi hankkii tutkinnallaan. Oikeudessa katsotaan, onko näyttö pitävä. Ensin teko, sitten tutkimus, lopuksi tuomio. Halla-ahon tapauksessa ensin tuli epäily, jota ei kuitenkaan mitenkään tarkemmin kuvailtu. Tämän jälkeen sitten alettiin etsiä epäilyyn sopivaa tekoa. Kun sopiva teko löytyi, nostettiin syyte. Mielenkiintoista, ettei rikostutkinnan aloittamiseen tarvittu mitään Halla-ahon kirjoitusta, jonka pohjalta olisi ollut syytä aloittaa rikostutkinta. No, eipä se niin merkillistä ole, onhan kyseessä loukkaus monikulttuurisuutta vastaan.

Lapsen pieksäminen on laitonta mutta sallittua

Tämä on on apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen viesti, kun hän ei nostanut syytettä 7- ja 9-vuotiaita lapsiaan pahoinpidelleitä vanhempia vastaan. Koiran talutusremmin käyttö oli kuulemma symbolista. Virallisen syytteen alaisesta lapsen pahoinpitelystä ei kuulemma tarvitse nostaa syytettä joka jumalan kerta.

Lapsen pahoinpitely on yhtä lailla rangaistavaa kuin aikuisenkin. Mielenkiintoista, ettei jutun alkuperäisen syyttään lisäksi edes apulaisvaltakunnansyyttäjäkään nostanut syytettä, vaikka näyttö oli selvä.

Mieleen tulee, että miten monikulttuuriasioissa aktiivinen Kalske perustelee sen, että maahanmuuton kritisoinnista ja uskonrauhan loukkaamisesta (eli tosiasiassa islamin arvostelusta) syytteet nousee mutta lapseen kohdistuvasta väkivallasta ei? En voi välttyä ajatukselta, että tässä on jonkinlainen mokutus taustalla. Ilmeisesti erinäisissä maahanmuuttajaryhmissä lapsiin kohdistuva symbolinen toiminta on tavallista, ja halutaan estää tilanteet, joissa jouduttaisiin lain oikeutuksella puuttumaan kulttuuriin ja sen ilmenemismuotoihin.

Onko kannabiksen käyttö yhteiskunnan asia?

Luin parisen viikkoa sitten eri lehdistä, että poliisin sakotuskynnys vaihtelee eri puolilla Suomea kannabiksen käytöstä ja hallussapidosta. Mielenkiintoinen tilanne, että teon tosiasiallinen tuomittavuus (poliisin sakotus) riippuu laista riippumatta siitä, missä päin maata satutaan pössyttelemään.

Minulle henkilökohtaisesti on aivan sama, mitä kukin aivoilleen tekee. Aivan sama, vaikka jollakin pyörii THC-molekyyli synapsissa niinkuin… no, molekyyli synapsissa. Niin kauan, kun ei muita vahingoiteta, saa tehdä mitä vain. Huumeidenkäyttö nähdään uhrittomana rikoksena, eivätkä vaihtoehtoihmiset koe tekevänsä mitään väärää.

Tosiasiassa huumeiden käyttö ei ole pelkästään käyttäjän asia. Se vaikuttaa myös yhteiskuntaan ja sitä kautta muihin ihmisiin. Kaikista pahinta on, että huumeidenkäytölle altistuvat lapset eivät välttämättä pysty ymmärtämään kannabiksen käytön haittoja. Esimerkki tavasta, jonka perusteella vapaa kannabiksen käyttö aiheuttaa haittoja muille.

1. Kun kannabis on vapaata, sen käyttö ei enää ole niin salaista.
2. Avoimen käytön lisääntyessä saatavuus helpottuu.
3. Saatavuuden helpottuessa nuoriso käyttää sitä todennäköisemmin ja helpommin.
4. Nuorison käyttäessä haitat nuorta itseään kohtaan kasvavat, koska elimistö kehittyy.
5. Terveyshaittojen lisääntyessä terveydenhuolto kuormittuu.
6. Terveydenhuollon kuormittuessa nousevat kustannukset ja verot, eli “Bang for the buck” -suhde huononee.
7. Huumesairaat eivät kykene järkevään toimintaan. Lisää kustannuksia.

Meillä on aivan tarpeeksi ryyppääviä teinejä, jotka syräytyvät. Alkoholin saanti on varsin helppoa nuorisolle. Niin kauan, kun meillä on maassamme merkittävä alkoholiongelma (kaikkea ei toki voi ehkäistä), on vastuutonta vapauttaa kannabis aiheuttamaan lisäongelmia alkoholin rinnalle. Siksi en kannata kannabiksen vapauttamista.

Kuka pieksää ketä?

Sattuipa silmääni Helsingin sanomista tälläinen uutinen. Uutisessa Johanna Suurpää, eli siis vähemmistövaltuutettu, kertoo käsittelevänsä eniten thainaisten tai venäläisten naisten tapauksia, joihin liittyy parisuhdeväkivaltaa. Syyllistyyköhän vähemmistövaltuutettu rasismiin, kun ei tutki tummempipintaisten naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa samassa laajuudessa? Ehkä vähemmistövaltuutettu ottaa näissä tapauksissa ainoastaan huomioon uskonnon. Ei kai se ole lähisuhdeväkivaltaa, kun muslimimies toteuttaa uskontoaan Naisten suuran jakeen 34 mukaisesti. 

Islamilaisissa yhteisöissä elävät naiset ovat todella alistetussa asemassa, mutta tämähän ei monikulttuuristajia kiinnosta. Tuo Hesarin lehtiartikkeli oli kirjoitettu siihen sävyyn. että syylliseksi saadaan taas suomalainen heteromies. Tässä on taas hyvä esimerkki monikulttuurisuuden haitoista: Kun ei odoteta maahanmuuttajien muuttavan kulttuuriaan Suomen kulttuurin mukaiseksi, päädytään tilanteeseen, jossa naiset ovat samassa asemassa kuin lähtömaassaan. Jokainen muslimiperhe on pieni Saudi-Arabia. Ja nimenomaan tämä ei Suurpäätä kiinnosta.

Sama kohtelu kaikille, kiitos!

Meitä persuja kohtaan on heitetty Scheißea joka suunnasta. Aikaisemmin oli tapana, että kun persu avasi suunsa maahanmuuttopolitiikasta, niin heti höpötantat kalkattivat rasismista. Tuija Brax oli kuntavaalien jälkeen sitä mieltä, että valtuustojen puheenjohtajia pitää kouluttaa, mutta että “maahanmuuttajavastaisuutta” on muissakin puolueissa. Kas kummaa kun tätä koulutusta vaadittiin vasta nyt, kun me voitimme.

Kyllähän meidänkin riveissä on kaikenlaista, en kiistä. Esimerkiksi itse en ole, etenkään näin kesäkuumalla, menossa lämmittämään uunia vasemmistonuorten takia vaikka eräs puolueeseen kuulumaton urjalalainen varavaltuutettu tämmöistä haikaileekin. Tony Halme, suomenruotsalainen ex-kansanedustajamme ampui laittomalla aseella piripäissään kämppänsä seinään eikä oikein koskaan toipunut siitä ennalleen. Tosin kykypuolue kokoomuksenkin edustajat osaavat. Vanha polvi muistanee Kauko Juhantalon koplaukset. Nykyajan sosialidemokraattista puoluetta ja entisaikain työläisten paratiisin johtajia yhdistää se, että kummankin jäsenten touhujen seurauksena ihmisiä pakkaa katoamaan. Maamme suurimman sosialistipuolueen johtaja on kuitenkin saanut olla kyselyjen ulkopuolella. Parempi niin. Todennäköisesti hän kysyttäessä vain haluaa aivan aluksi kiittää äänestäjiään.

Vastaavasti ruotsalaisen kansanpuolueen toimintatapaan kuuluu etnisiin suomalaisiin rotuviritteisesti suuntautuneen ihmisen mukaan nimetyn mitalin jakaminen ruotsalaisuuden edistämisestä. Mielenkiintoinen asiayhteys. Jälleen kerran ruotsalainen voittaa aina. Ruotsalaisen kansanpuolueen hallituskumppanit vihreät tekevätkin nyt poikkeuksen rasismivauhkoontumisestaan.  Minä väitän, että jos Saksan lääkäriseura jakaisi Mengele-mitalia ansiokkaasta kliinisestä tutkimuksesta, niin siinä tuskin auttaisi rasismista “irtisanoutuminen” niin kuin ruotsalaisen kansanpuolueen tapauksessa. Sinällään puolueen nimi viittaa onnistuneesti sinne, missä näitä mittaustouhuja harrastettiin valtiollisin voimin vuoteen 1958 asti.

Eräs hyvin mielenkiintoinen tapaus onkin kommunistit, joita on Suomessa useampaa sorttia. Puolueet, joiden aatteet pohjautuvat samoihin periaatteisiin kuin Kiinan, Neuvostoliiton, Pohjois-Korean, Kamputsean ynnä muiden sellaisten kansanmurhaajahallitukset, saavat toimia aivan vapaasti ja Tuija Braxin kyseenalaistamatta. Kop kop, Tuija Brax ja Henna Virkkunen, tarvittaisiinko nyt vähän juridista ja ennen kaikkea historian koulutusta?

Koska en halua olla pelkkä ongelmien kaivaja vaan myöskin ratkaisujen etsijä, esitänkin seuraavaa:

1. Kaikki sosialistipuolueet derkuista vassareitten kautta kommareihin tunnustavat sosialismin rikokset osaksi perintöään ja pyytävät niitä anteeksi.
2. Ruotsalainen kansanpuolue lopettaa Freudenthal-mitalin jakamisen ja pyytää anteeksi sitä, että puolueen henkinen isä oli maan enemmistökansallisuutta eli meitä suomalaisia kohtaan rasisti.
3. Kommunismiin suhtaudutaan virallisella taholla yhtä tuomitsevasti kuin kansallissosialisteihin. Vaikka natsit tappoivatkin simona väkeä, niin kylmä tosiasia on se, että a) kommunistit tappoivat enemmän, b) natseista oli Suomelle vähemmän vahinkoa kuin kommunisteista, joiden armoille vapaa Eurooppa jätti Suomen v. 39-45.
4. Rasismia ja perussuomalaisia ei enää asiattomasti rinnasteta. Tai sitten puolue ja yksittäiset teot yhdistetään kaikkien kohdalla samalla lailla.